Verkkokasinoita säätelevä lainsäädäntö perustuu maakohtaisiin säädöksiin sekä toisaalta yleiseurooppalaiseen uhkapelilainsäädäntöön. Joka sallii mm. Kullekin jäsenmaalle monopoliaseman säilyttämisen ja suojaamisen. Olennaista lainsäädännössä on perinteisesti uhkapelaamisen rajaaminen valvotuille alueille ja tahoille. Monopolilakia soveltavissa maissa kuten Suomessa uhkapelaamisesta koituvat tulot on yleensä jyvitetty ainakin osittain yleishyödylliseen tarkoitukseen. Yhdysvalloissa vastaava järjestely on ulotettu alkuperäiskansoille joille myönnetyistä kasinoluvista on tullut keskeinen tulonlähde. Samalla yksityisomistukseen ristiriitaisesti suhtautuva kansanosa on tuotu sujuvasti markkinatalouden lainalaisuuksien piiriin. Kuin toisi Isorokon uudestaan heimoalueille ja myöntäisi lääkelisenssin hyvitykseksi.
Lainsäädännön tarkoitus
Lainsäädännön avulla on siis ensisijaisesti tarkoitus suojata uhkapelaamisen tuotto erikseen sovittuun tarkoitukseen sekä toisaalta rajata pelaaminen vain tahoille jotka ikänsä. Tulotasonsa ja kansalaisuutensa puolesta katsotaan kykeneviksi kantamaan pelaamisesta aiheutuvat riskit. Nettikasinoiden nopea kasvu on asettanut lainsäädännön uudenlaisen haasteen eteen – monopolilainsäädännön purkamista edellyttävät tahot katsovat suomalaisen erityisosaamisen olevan perusteltu lähtökohta kilpailun avaamiselle sekä edelleen uhkapelaamiseen liittyvien markkinointirajoitusten muuttamiselle. Eräänä perusteluna asiassa on käytetty urheilusponsoroinnin haasteita. Mihin uhkapeliyhtiöt toisivat erään vastauksen. Mallia on käytetty menestyksellä mm. Englannissa jossa vedonlyöntiyhtiöiden sponsorointi yhdessä mediasopimusten kanssa on tuonut suuret rahat myös muiden kuin perinteisten suurseurojen ulottuville. Media-alan ja yleensä viihdeteollisuuden tuloa kasinoalalle onkin ounasteltu jo jonkin aikaa.
Kasinoalan lainsäädäntö Suomessa
Suomalaiseen malliin edellä mainittu sopii kuitenkin huonosti – suomalaisessa uhkapelilainsäädännössä ja yleensä urheiluun liittyvissä säädöksissä pääpaino on perinteisesti ollut liikunnan ja urheilun kansaterveydellisillä arvoilla. Ero vaikkapa englantilaiseen malliin on seurauksineen varsin hyvin näkyvillä. Kapitalismin ilmapiirissä nuorisoliikunnan kaltaiset suoraa tuottoa tuottamattomat toiminnot tarvitsevat toimiakseen ja tuekseen riippumattoman tulonlähteen, mihin tarkoitukseen veikkausvoittovaroja on jo vuosikymmeniä korvamerkitty. Uhkapelialan tuottojen avaaminen urheilusponsoroinnille avaisi näille yhtiölle myös suoran tien kansalaisvaikuttamiseen – uhkapelialan politisoituminen nykyistä laajemmin nosta esiin uhkakuvia joihin kansallinen uhkapeliyhtiö on jo lähtenyt varautumaan ja vastaamaan.
Alan lainsäädäntö on muutosten edessä joka tapauksessa ja viimeistään nettikasinoiden ylittäessä kriittisenä pidetyn osuuden kaikesta uhkapelituotosta, on odotettavissa valtiotoimijan ja laki säätävän tahon väliintulo. Jo nyt on selvää tulevien lakimuutosten on huomioitava olennaisella tavalla paitsi alan kasvupotentiaali myös sen jo nyt saavuttama kasvu. Nettipelaamisen kieltäminen kokonaan tai rajaaminen koko maanosan kattavalla lakimuutoksella tietyille alueille on toinen vaihtoehto – varmaa on että muutoksia on odotettavissa seuraavien kahden vuoden kuluessa.